Tulostettava versio

Piispan liturginen vaatetus on seurakunnan palvelijan juhlapuku

Jumalanpalvelusvaatetus ilmentää kristillisen kirkon sitoutumista omaan historiaansa ja osoittaa symbolikielen merkittävää asemaa kirkon elämässä ja julistuksessa.

Kristillisen jumalanpalvelusvaatetuksen muotoutuminen on pitkän kehityksen tulos. Siinä kuvastuvat kristillinen uskonkäsitys, kirkollisen elämän kehittyminen sekä yleiset kulttuuriset vaikutteet. Syntyaikanaan kristillisen kirkon jumalanpalvelusmenoissa ei käytetty erityisiä vaatteita tai naamioita, kuten samanaikaisissa muiden uskontojen palvontamenoissa. Muutos tapahtui 400-luvun jälkipuoliskolla.

Jumalanpalvelusvaatetuksen perimmäisenä tarkoituksena on ilmentää sitä, että seurakunnan kokoontuminen on aina juhla, koska seurakunnan Herra on sanan ja sakramenttien kautta seurakuntansa keskellä. Samalla jokainen yksinkertaisinkin jumalanpalvelus ennakoi ja ilmentää perillepäässeitten suurta juhlaa taivaassa. Jumalanpalvelusvaatetuksen olemusta ja merkitystä kuvaa myös vanha messukasukan pukeutumisrukous: ”Anna, Herra, arvottoman palvelijasi iloita pyhän sakramentin osallisuudesta ja seurakuntasi palvelemisesta.”

Teksti:

Kai Vahtola, johtaja
Kirkkohallitus / Jumalanpalvelus- ja musiikkitoiminta

 
Kuva Eija Harju.

 

Tekijät

Piispankaapu, hiippa ja stolat
professori Päikki Priha

Kaavoitus ja ompelu
ateljeepäällikkö Riitta Ojala ja taideompelija Kati Pajunen, Ateljé Solemnis

Jalometalliosat
hopeaseppä Isto Kotavuopio, Sacrum Oy

Kirjonta
tekstiilitaiteilija Birgitta Mavromichalis

ESPOON PIISPAN LITURGINEN ASU OTETTIIN KÄYTTÖÖN 16.12.2004

Kuva Eija Harju.