Ympäristöaktiivinen piispa
Piispa Mikko Heikka on on alusta saakka pitänyt aktiivisesti ympäristökysymyksiä esillä.
Uuden hallitusohjelman julkistamisen jälkeen hän kirjoitti blogissaan huhtikuussa 2007: "Erityisesti olen iloinnut hallituksen suunnitelmasta kiristää energia- ja ympäristöveroja. Yksityisautoilijat - myös minä itse - joutuvat maksamaan huomattavan summan lisää vuosittain polttoaineen hinnan nousuna. Verokarhu käy kukkarolla. Kuitenkin on niin, että tuskin mikään verolisäys on järkevämpi kuin suunniteltu. Maailma on täynnä ajoja. Kallisarvoista öljyä kuluu ja hiilidioksidipäästöt lisääntyvät. Ympäristöveron nosto pakottaa autoilijan miettimään menojaan. Onko tuokin ajo todella välttämätön? Voisinko tehdä matkani junalla tai metrolla?"
"Verojen korotus pakottaa meitä ajattelemaan melkeinpä kaikki asiat uudelleen.? Taidamme olla haasteellisten ja kiinnostavien aikojen edellä! Luulanpa, että hallituksen ympäristöpäätökset ovat vasta alkusoittoa edessä olevalle isolle sinfonialle! Tahtipuikon päässä on viime kädessä itse luomakunnan Herra, joka haluaa herättää meidät typerästä materialismista."
Kirkolliskokouksen avajaisaarnassa vuonna 2005 Mikko Heikka puhui luomakunnasta ja ihmisen asemasta siinä: "Luomisuskon mukaan ihminen on luomakunnan taloudenhoitaja. Jumala omistaa luomakunnan, ei ihminen. Viimeisenä päivänä ihminen joutuu tilille niistä rikoksista, joita on tehnyt sekä toista ihmistä että luomakuntaa kohtaan. Kun näin ajattelemme, oivallamme etteivät ilmaston lämpeneminen ja sen mukanaan tuomat suuret globaalit ongelmat suinkaan ole yhdentekeviä kristillisen uskon kannalta. Ne pikemminkin kuuluvat kristillisen uskon ytimeen. Siksi ihmiskunnan ponnistelut luomakunnan tasapainon säilyttämiseksi ovat kirkon erityisen kiinnostuksen kohteina."
"Kirkolla ei ole erityistä ratkaisua globaalin oikeudenmukaisuuden, oman kilpailukykymme ja kestävän kehityksen kolmiodraamaan. Meidän tehtävämme on kuitenkin olla se moraalinen toimija, joka vaatii rehellistä keskustelua ja vakavaa pitkän tähtäimen työskentelyä ilmaston muutoksen ehkäisemiseksi."
"Samaan aikaan meidän kirkon päättäjien on kuitenkin katsottava peiliin ja kysyttävä, kuinka uskottavia itse olemme. Onko seurakuntien sähkönkäyttö, lämpökustannukset, jätehuolto, kierrätys ja tarjoiluhankinnat järjestetty niin, että puheemme on uskottava. Elämmekö itse niin, että haitalliset kaasupäästöt minimoidaan? Käytämmekö liikennevälineitä, jotka säästävät energiaa ja tuottavat mahdollisimman vähän haitallisia päästöjä? Kristityt kantavat tässä asiassa yhteistä syyllisyyttä muiden kanssa."
